Miksi?

"Sydämeni sykkii liturgialle ja korkeakirkolliselle spiritualiteetille - mutta miten voisin elää niitä todeksi?"

Tällaiset ajatukset eivät ole mitenkään poikkeuksellisia tai tavattomia. Moni kyllä tietää, että ortodoksisessa tai katolisessa kirkossa on näyttävät menot, suitsutusta ja kulkueita, kumarruksia ja ristinmerkkejä - mutta voisiko sitä kaikkea elää todeksi myös tässä luterilaisessa kirkossa? Ja jos kyllä, miten?

Pyhän Mikaelin liturginen seura on olemassa keskinäisen jakamisen lisäksi ollakseen tukija sekä mahdollistaja korkeakirkollisen spiritualiteetin harjoittamiselle ja siinä harjaantumiselle. Kyse ei ole vain kirkon työntekijöille tai papeille suunnatusta toiminnasta jumalanpalvelusten toimittamisessa kehittymiseksi vaan seuran tarjoamat koulutukset on tarkoitettu kaikille korkeakirkollisesta spiritualiteetista kiinnostuneille. Syvempi ymmärrys jumalanpalveluksesta ja sen teologiasta avaa ovia syvempään hartauteen: kun ymmärtää, miksi tietyllä tavalla toimitaan ja mitä jokin asia symboloi, avautuvat silmät näkemään hengellisiä salaisuuksia ja koko maailma saa uutta syvyyttä. Kirkko myös tarvitsee kipeästi teologisesti oppineita maallikoita.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi liturginen seura järjestää seminaareja ja koulutuksia. Lisäksi seura järjestää eri puolilla Suomea messuja yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa - ei kilpaillakseen seurakunnan oman jumalanpalveluselämän kanssa vaan rohkaistakseen liturgiseen rikkauteen ja tarjotakseen silmäyksiä siihen, millaista jumalanpalvelus voi korkeakirkollisessa muodossa olla.

Syvemmälle teologiaan ja käytäntöön

Pappisvihkimys edellyttää teologian maisterin tutkintoa, joka sisältää myös jumalanpalveluselämää koskevia opintoja. Valitettavasti nämä opinnot ovat laajuudeltaan verrattain niukkoja. Toisin kuin monissa muissa kirkoissa, kirkossamme ei ole liioin pappisseminaaria yliopisto-opintoja täydentämässä. Näin kosketus jumalanpalveluselämään tai kirkollisiin toimituksiin voi jäädä hyvin ohueksi ennen pappisvihkimystä. Jumalanpalveluksen historiaa ja liturgiaa koskevat välttämättömät opinnot ovat niin ikään kapeat ja papiksi vihityn omalle vastuulle jää perehtyä aihepiiriin tarkemmin.

Valitettavasti kirkkomme pitkästä liturgisesta perinteestä huolimatta myös seurakunnissa jumalanpalvelusta koskeva teologinen ja käytännöllinen sivistys voivat olla ohuita. Historiallisesti syitä voidaan etsiä etenkin 1700-1800-luvuilta, jotka olivat jumalanpalveluksen ja sakramenttien teologian kannalta synkkä ajanjakso. Tuona aikana jumalanpalvelusta koskeva sivistys heikkeni yleisesti ja rationalismi sekä etiikka hallitsivat kristinuskon tulkintaa, sysäten kaiken mysteerin sivuun. Kerrotaanpa jopa seurakunnasta, jossa ehtoolliselle usein halunneilta (ajan tapa oli käydä kerran tai korkeintaan neljä kertaa vuodessa ehtoollisella) tahdottiin periä korkeampaa kirkollisveroa, kun niin runsaasti ehtoollisviiniä kuluttivat.

Tuon aikakauden seurauksena 1900-luvun alkuun tullessa ei ollut tavatonta, että papit saattoivat pukea messukasukan ylleen vain lasten jumalanpalvelukseen, koska "lapset pitävät väreistä". Kerrotaanpa sellaisestakin kirkkoherrasta, joka yhden jumalanpalveluksen aikana kävi läpi kaikki kirkolliset värit tehdäkseen vaikutuksen ulkomaiseen vieraaseensa. Vielä 1960-luvulla puolestaan körtit vastustivat tiukasti kirkkovuoden värien lisäämistä Evankeliumikirjaan pyhäpäivien yhteyteen. Värit saatiin lopulta kirjaan - mutta vain leipätekstistä erillisenä liitteenä. Lukuisat seurakunnat ja papisto kantavat samaa menneisyyden perintöä edelleen, vaikka yleisesti ottaen teologisesti ja jumalanpalveluksen liturgian osalta tilanne onkin jo verrattomasti parempi.

Tätä taustaa vasten tilanne voi olla haastava. Yliopistosta valmistuva teologian maisteri saattaa tuntea jumalanpalvelusta ja sen teologiaa hyvin pintapuoleisesti, eikä tilanne välttämättä helpota kun hänet vihitään papiksi ja hän pääsee seurakunnan palvelukseen. Monessa paikallisseurakunnassa paikalliset käytännöt ja tavat ovat hallitsevia ja voimassa monesti vain siksi, että niin on tavattu tehdä aina ennenkin - tai koska toisella tavalla toimiminen tuottaisi lisää vaivaa joko seurakunnan työntekijöille tai seurakuntalaisille. Itsensä kehittäminen voi olla tässä tapauksessa hyvin haastavaa.

Liturgisen seuran tavoite on tukea jumalanpalveluksen teologian syvempää ymmärtämistä kirkossamme sekä kriittistä ajattelua. Rohkaisemme tutustumaan jakamattoman kirkon ja keskiaikaisen kirkon rikkaaseen perinteeseen ja etsimään teologisesti hyvin perusteltuja toimintatapoja. Uskomme, että rakkaudella ja omistautumisella toimitettu jumalanpalveluselämä kantaa hedelmää. Kun rippikoululainen jumalanpalveluksessa toteaa vierustoverilleen että "nämähän oikeasti uskovat tähän", voiko parempaa kehua saada jumalanpalvelusta toimittava seurakunnan työntekijä tai se seurakuntalainen, jonka kumarrukset ja ristinmerkit häneen tekivät vaikutuksen?

Teologinen johdonmukaisuus ja liturgianhistorian tunteminen ja arvostus eivät kuitenkaan tarkoita yhdenmukaisuutta. Kristillisen kirkon jumalanpalvelus on alusta alkaen ollut tiettyjen puitteiden sisällä moninaista ja rikasta. Vaikka seurakunnan opettamisen kannalta yhden toimintatavan valitseminen voi olla viisasta, ei liturgisen seuran arvoihin kuulu tiukkapipoinen hampaidenkiristely kun joku toimii toisin (vaikka ehkä tässä joskus parannusta voi joutuakin tekemään ;) Myös seuramme sisällä vallitsee erilaisia käytäntöjä. Asioita voi toteuttaa eri tavoilla, ja useampi niistä voi olla “oikein”. Seuran jäsenet käyvät keskenään keskusteluita, joissa yritetään löytää ne kaikista parhaat käytännöt. Jaamme myös keskenämme hyväksi todettuja aineistoja ja kaavoja. Niitä löydät myös aineistopankista.

Seura järjestää säännöllisesti erilaisia tapahtumia aina luennoista kirkollisiin retkiin. Liturgiikan käytännön harjoituksia pidetään kysynnän mukaan. Seurassamme on jäseniä jokaisesta hiippakunnasta ja verkostossa on monenlaista osaajaa. Mikäli sinulla on mielessäsi jokin tietty asia, josta haluaisit oppia lisää tai saada opastusta, voit olla rohkeasti yhteydessä Heikkiin tai Emilianaan. Musiikkia koskevissa asioissa seuran jäsenistöstä löytyy myös runsaasti tukea ja apua, olivatpa kyseessä laulu- tai soittoharjoitukset.