Sakramenttien ja liturgian korostus
Kirkko elää pääsiäisen suuresta salaisuudesta, Kristuksen riemullisesta ylösnousemuksesta. Tuosta salaisuudesta tulemme osallisiksi kirkon pyhien mysteerien eli sakramenttien ja kaiken Jumalan sakramentaalisen toiminnan kautta. Rohkaisemme jäseniämme aktiiviseen rukouselämään, Raamatun lukemiseen ja kirkon perinteeseen — mukaan lukien kirkon pyhät, "todistajien pilvi" — perehtymiseen.
Apostolisuus
Kirkko elää osana pitkää orgaanista jatkumoa, jossa jokainen kristitty sukupolvi apostolien jälkeen on saanut vastaanottaa evankeliumin sen heille välittäneeltä sukupolvelta. Kirkon tulee pyrkiä uskon alkulähteille, sillä vain Kristuksen ylösnousemuksesta ja varhaisen kirkon liturgisesta elämästä käsin kristillisen uskon salaisuus todella paljastuu. Mikäli jokin kirkko irtautuu apostolisesta uskosta ja traditiosta, se näivettyy ja eksyy harhaoppeihin.
Ekumeenisuus
"Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa." (Joh. 17:21)
Kaikkia kristittyjä sitoo Kristuksen rukous tavoitella kristittyjen näkyvää ykseyttä. Näkyvän ykseyden tavoittelu tarkoittaa niin ruohonjuuritason aktiivista toimintaa eri kirkkojen jäsenten kesken kuin myös ylätason teologista työskentelyä ja yhteisiä hankkeita. Siksi ekumeenisuuden tulisi läpäistä kaikki seurakunnallinen elämä.
Pappisvihkimys ei ole sidottu sukupuoleen
Pyhän Mikaelin liturginen seura sitoutuu Suomen ev.-lut. kirkon käsitykseen pappisviran ja sukupuolen suhteesta: ordinaatio eli piispallinen kätten päälle paneminen ja rukous välittävät Pyhän Hengen virkakarisman toimia in persona Christi riippumatta ihmisen sukupuolesta. Papin viranhoidossa sukupuolen sijaan olennaista on hänen tahtonsa seurata Kristusta ja sitoutua siihen katoliseen uskoon, joka on ilmaistu ekumeenisissa uskontunnustuksissa.
Korkeakirkollisuus
Korkeakirkollisuus terminä on peräisin anglikaanisesta "high church" -liikehdinnästä. Terminä se on monitulkintainen ja arkisessa kielenkäytössä sillä on usein kielteinen lataus. Harvat kuitenkin tietävät, mitä korkeakirkollisuus oikeasti tarkoittaa.
Uskomme, että entisajan ihmisillä on yhä jälkipolville paljon opetettavaa. Tahdomme pitää kiinni niistä vuosisataisista löydöistä, joita edelliset sukupolvet ovat kristityinä matkallaan löytäneet ja sisällyttäneet kirkon yhteiseen aarteeseen. Korkeakirkollisissa messuissa korostuu rikas liturgia. Niissä on usein paljon musiikkia, rikasta esineistön käyttöä ja kehollisuus keskiössä. Korkeakirkollisuudelle on ominaista ilon ja kauneuden korostaminen.
Näkymätön todellisuus
Korkeakirkollisuus ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kauniita jumalanpalvelusmenoja vaan syvempi tapa katsoa maailmaa. Pyhän Mikaelin liturginen seura rohkaisee näkemään, että näkyvä ja näkymätön todellisuus ovat kietoutuneet yhteen. Kristityinä meidät on kutsuttu pyhittämään elämämme ja maailma ympärillämme rukouksin ja evankeliumilla.
Kun toimitamme kodinsiunaamisen ja pirskotamme siunattua vettä seinälle, ei ole kyse vain psykologisesta kasteen muistamisesta vaan uskosta siihen, että Jumala todella toimii materiaalisessa maailmassa ja myös materian kautta. Alttarin pyhässä sakramentissa kumarramme Kristusta, joka todella tulee luoksemme käsin kosketeltavalla tavalla. Etsimme kokonaisvaltaista tapaa elää kastelupauksiamme todeksi joka päivä ja seurata Kristusta.
Ekumeenisuus
Suomen ev.-lut. kirkko on ekumeenisesti aktiivinen ja vastuuntuntoinen kirkko. Paikallisseurakunnissa ekumenian tunteminen ja ekumeeninen aktiivisuus vaihtelevat kuitenkin paljon. Haluamme puhua yhdestä Kristuksen kirkosta ja keskittyä asioihin, jotka yhdistävät kirkkoja sen sijaan että korostaisimme sitä, mikä erottaa meitä.
Pyhän Mikaelin liturgisella seuralla on korkeakirkollisuuden puolesta paljon yhteyksiä Ruotsin luterilaisuuteen sekä Englannin kirkon anglokatolisuuteen.
Suomen kirkko suhteessa korkeakirkollisuuteen
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti korostanut jatkuvuutta suhteessa keskiajan kirkkoon. Suomen ensimmäinen luterilainen piispa sai vihkimyksen katoliselta piispalta. Reformaatio oli Suomessa maltillista ja katolista perintöä säilyttävää. Sen seurauksena kirkkomme edustaa hieman erilaista luterilaisuutta verrattuna vaikkapa Saksan luterilaisuuteen.
Myöhempinä vuosisatoina kalvinistiset vaikutteet, luterilaisen ortodoksian ajan jännitteet suhteessa katolisuuteen, valistusaika ja rationalismi sekä pietismi ja herätysliikkeet ovat muovanneet kirkkoamme. Näiden vaikutteiden seurauksena kirkkomme käytännöt saattavat monissa kysymyksissä poiketa paljon Lutherin näkemyksistä siitä, millainen kirkon tulisi olla.
Apostolisuus
Pyhän Mikaelin liturginen seura korostaa apostolista suksessiota: piispat, jotka ovat vihkineet nykyiset papit ja piispat, ovat itse saaneet vihkimyksensä aiemmilta piispoilta, ja näin vihkimysten ketju ulottuu alkukirkon apostoleihin saakka. Raamatun oikea tulkinta edellyttää pitäytymistä Kirkon traditioon, eteenpäin annettuun apostoliseen opetukseen. Myös myöhempinä vuosisatoina kehkeytynyt opetus, joka edustaa Kirkon yhteistä uskontajua, kuuluu tähän traditioon.
Kirkossa erityinen vastuu apostolisen opetuksen ja kirkon ykseyden vaalimisesta on annettu piispoille. Kirkon historian aikana koko Kirkkoa koskevaa sitovaa opetusta ovat antaneet erityisesti seitsemän niin kutsuttua ekumeenista kirkolliskokousta. Niissä on muotoiltu kirkon keskeisimmät opinkohdat.
Pappeus, erityinen virka
Haluamme korostaa, että pappisvirka ei ole tavanomainen maallinen ammatti vaan lähtemätön Pyhän Hengen armolahja, joka on annettu pappisvihkimyksessä kätten päällepanemisella ja rukouksella. Jumala on kutsunut papin erityiseen virkaan jatkamaan Kristuksen työtä maan päällä hänen kirkkonsa palvelijana.
Pyhässä messussa papiksi vihitty johtaa jumalanpalvelusta Kristuksen edustajana — Kristus itse toimii hänen kauttaan. Pyhän Mikaelin liturginen seura ei pidä pappeutta sidottuna tiettyyn sukupuoleen.
Sakramentit
Suomen ev.-lut. kirkon sakramentit kaste ja ehtoollinen ovat Jumalan suuria lahjoja ja mysteerejä seurakunnalle. Niiden kautta kristitty tulee osaksi Kristuksen ruumista ja vahvistuu sen yhteydessä. Niissä molemmissa Pyhä Henki tuo Kristuksen ylösnousemuksessa toteutuneen uuden luomisen ja pääsiäisen mysteerin läsnä olevaksi.
Kasteen ja ehtoollisen lisäksi Pyhän Mikaelin liturginen seura pitää suuressa arvossa myös pappeuteen vihkimisen eri asteita, avioliittoon vihkimistä, konfirmaatiota sekä etenkin silloin, kun papiksi vihityt ne toimittavat, myös yksityisrippiä ja sairaan voitelua. Vaikka käsitteen tasolla niitä ei Suomen ev.-lut. kirkossa kutsuta sakramenteiksi, pitää liturginen seura niitä vahvan sakramentaalisina ja pyhinä.
Niiden kautta Kristuksessa toteutunut uusi luominen vähitellen murtautuu esiin kristityissä ja siten koko maailmassa.
Messu ja liturgia
Pyhän Mikaelin liturginen seura korostaa messun merkitystä. Jumala lähestyy meitä kaikkien aistiejemme kautta. Messun kokonaisvaltaisuus ja monipuolisuus on tärkeää, sillä olemme ruumiillisia olentoja. Eleet kuten kumartaminen ja polvistuminen eivät ole vain pintakiiltoa, sillä ruumiillisuus vaikuttaa myös sisimpäämme.
Messussa korostamme ehtoollista. Jokaisen kristityn olisi hyvä nauttia ehtoollista mahdollisimman usein. Ehtoollisen tulisi olla jumalanpalveluksen sydän. Pidämme tärkeänä monipuolista ja perusteellista ehtoollisliturgiaa, jossa kunnioitus alttaria ja läsnä olevaa Kristusta kohtaan näkyy.
Liturgia on samaan aikaan sekä sakraalia että maallista. Siinä kirkko edustaa koko ihmisyyttä ja luomakuntaa. Kirkko kantaa luomakunnan pappina rukous- ja kiitosuhria koko maailman puolesta. Kristuksen kertakaikkinen uhri, joka nykyistyy ehtoollisessa, yhdistää meidät Kristuksen haavoihin, tekee meidät yhdeksi ruumiiksi Kristuksessa ja välittää meille Kristuksen ristinkuoleman ansion ja ylösnousemuksen salaisuuden.
Seura korostaa sunnuntain pääjumalanpalveluksen merkitystä. Sanan ja ehtoollisen pääjumalanpalvelusta ei ole mahdollista korvata muilla jumalanpalveluksilla tai kokoontumisilla. Seurakunnan toiminnan sydän tulisi olla sunnuntain jumalanpalveluksissa.